HEI! nyt on käynyt niin, että kiinnostukseni on lopahtanut wheelereitä kohtaan. :---( mutta aloitan uuden lc'n, jonka laitan sitten tuonne linkkilootaan. saattaa mennä pari päivää tai viikko, mutta lupaan kuitenkin aloittaa sen. eli kannattaa kyttäillä sitä lootaa. ps. olisi myös kiva saada tietää, lukisiko joku uutta lctäni.. ;--)

Anteeksi tästä päivityskatkosta; meillä ei toiminut virusturva (ei toimi edelleenkään, joten riskeeraan tässä) joten isä ei suostunut päästämään tällä koneella nettiin. Ja nyt niitä kuvia on sitten ihan pirusti, joten tästä osasta saattaa tulla aikas pitkä... Riippuu ihan vain jaksamisestani ja innostuksestani. ; 3

 

Koetti ensimmäinen koulupäivä Cobylle, ja pettymys oli suuri numeron ollessa seitsemän. Ei koulu ollutkaan niin kivaa kuin hän oli luullut.

Kaikkien vaippaikä vaihtuu joskus ja niin myös Sethin. Jälleen juhlijoina toimivat vain äiti ja isä, Coby oli tunnollisesti tekemässä läksyjään. Millainen taapero Seth on?

Suloinenhan se. Ainoa ongelma on Tea-nenä. Ilmeisesti se ei ole ihan heti jättämässä tätä sukua rauhaan. Mutta muuten Seth on oikein suloinen, surusilmäinen pikkupoika, joka muistuttaa paljon Cobya taaperona.

Seth tuntui veljeään älykkäämmältä, sillä alta aikayksikön poika oppi puhumisen taidon. Kevin oli oikein ylpeä pojastaan ja tahtoi siksi opettaa tälle kaiken itse. Tea sai vain katsoa kaukaa kun Kevin luennoi pikkuiselleen tuttipullojen oikeaoppisesta pitelystä ja nallejen rauhaanjättämisestä.

Kävelykin alkoi sujua pojalta leikiten. Ei ollut varmasti kenellekkään epäselvää, kumpi lapsi oli enemmän Kevinin mieleen.

Kevin oli todella kyllästynyt jämähtämäänsä freelance-valokuvaajan hommaansa ja päätti kunnianhimoisena kokeilla, josko pääsisi pidemmälle jossain muualla hommissa. Niinpä Kevin hankki hommaa seikkailijana - pikkupoikana häntä oli aina kiehtonut kaikki senkaltaiset.

Tottakai sellaisella uralla kuntoa tarvittiin. Niinpä Kevin päätti testata vaimonsa työpaikalta saamaansa lahjaa, esterataa, tosin hieman keskivertoa surkeammalla lopputuloksessa. Kiipesi hän kuinka, juoksi hän kuinka tai möyri hän kuinka, aina hän oli persuksillaan. Ensimmäistä kertaa Keviniä harmitti, kun hän ei ollut sittenkin ottanut tiskaajan pestiä.

Cobylle sellaiset hommat olisivat ainakin sopineet - tai kotiäitinä oleminen. Hän nimittäin jatkuvasti ihan mielellään siivoili paikkoja, vei roskat ja käyttäytyi kuin enkeli. Tea oli tämän jo huomannut ihan aikojen alussa, mutta Kevinin huomion Coby yrittikin kaikin keinoin saada. Isukki kun oli niin kovin tuohtunut uudesta tulokkaasta, Sethistä, eikä hän tuntunut huomaavan Cobya tai tämän vaivannäköä.

Kymppejäkin tuli vaikka muille jakaa, mutta Kev oli edelleenkin keskittynyt vain kunnonkohoitukseensa ja Sethin lellimiseen. Tea kehui poikaansa lähes jokaikinen päivä, suukotti tätä otsalle ja pörrötti tämän hiuksia, mutta Coby ei muistanut milloin oli edes halannut isäänsä viimeksi.

Kevinin kokkaustaidot tuntuivat vielä surkeammilta, ja mies vaikutti muutenkin tavallista poissaolevammalta. Jo Teakin alkoi olemaan huolissaan miehensä käyttäytymisestä.

Maalaamisesta Tea ei ollut koskaan luopunut. Hän maalaili usein muotokuvia pojastaan Sethistä, jota hän ei muulloin olisi saanut edes vilkaista miehensä ylihuolehtivaisuudesta johtuen. Välillä Teasta tuntui, kuin Kevin olisi laittanut jopa oman terveydentilansa poikansa eteen.

Ruokaa oli aina pojan edessä eikä hän koskaan ollut yksin. Välillä Kevin jopa valvoi Sethin kehdon vieressä varmistaen, että peitto oli hyvin taikka ettei Tean meluaminen herättänyt pikkuista.

Vaikka Kevin tuntuikin kotona poissaolevalta, hänen hommansa seikkailijana olivat alkaneet ihmeellisen hyvin. Kuntoilu oli tuottanut tulosta ja ylennyksiä tuli. Mutta hymyä ei tuntunut kohoavan kasvoille. Ei sitten koskaan.

Balikaan ei saanut enää niin paljoa huomiota, vaikka Coby ja Kevin sitä suuresti rakastivatkin. Kevin ei jättänyt aikaansa edes kissalleen, mutta Coby muisti onneksi aina silloin tällöin leikittää lemmikkiään. Tea ei ollut sen sijaan lämmennyt vieläkään kunnolla ajatukselle omasta kissasta.

Tean kävi kuitenkin suuresti sääliksi pientä kissaraukkaansa, ja soittikin eläinvirkailijalle. Hän ei olisi halunnut tehdä näin, mutta joskus oli vain pakko.

"Arvostan todella paljon adoptiotanne. Toivon lämpimästi että Niisku voi täällä hyvin." Niin, Balin yksinäisyydelle oli tosiaan tehtävä jotain ja niinpä Tea päätti adoptoida sille lisää seuraa - Niisku nimisen naaraskissan.

Aluksi näytti siltä, että uudesta kissasta olisi ollut vain harmia; se haastoi riitaa Balin kanssa eikä ollut seurallinenkaan. Se mieluiten vain katseli maailmaa rauhallisena, tekemättä sen kummempia. Fiksu se kuitenkin oli - se osasi antaa tassua ja oppi nopeasti tottelemaan kutsua.

Niisku osoittautui myös aikamoiseksi nirsoilijaksi. Kun ruokaa ei ollut kupissa parin minuutin ajan, se hypähti keittiön tasolle ja söi mitä tahansa mitä sieltä löytyi. Lisäksi se tykkäsi katsella ihmisten touhua tasolta ja nukkua jossain alakerran sängyistä. Se oli kuin ilmeinen vastakohta Balille.

Lopulta kissakaksikko lämpeni toisilleen ja he päättivät hankkia kissajälkikasvua. Saa nähdä millaisia veijareita näistä kahdesta vastakohdasta tulee.

Nopeasti vilisee taaperoaikakin ohitse ja niin oli aika Sethin kasvaa lapsukaiseksi, aivan kuten Cobykin. Tea päätti viettää kolminkeskeiset juhlat kotikeittiössä - he pitivät syntymäpäivät tarkoituksella juuri silloin, kun Kevin oli hankkimassa perheelle elantoa. Näin omistushaluinen Kevin ei pääsisi murtamaan Cobyn sydäntä hankkiessaan Sethille kymmeniä lahjoja ja kaksinkertaisia kannustushuutoja.

Ja kyllä. Lapsenakin Seth oli ilmeinen Cobyn kaksoisolento, Tea-nenällä varustettuna, tietenkin. Mutta silti Seth on ihan söpö, omalla tavallaan. Aivan kuten Coby.

Kaksikko meni pöydän ääreen syömään, Seth kakkua ja Coby omaa, hieman kärähtänyttä leivonnaistaan. "Kuule, mä sain mun ensisuudelman tänään! Jos sä oot yhtä vetävä ku mä, ni kyl säkin varmaan saat viel ennen ku oot teini", Coby kertoi. Seth katsoi tätä kuin hullua ja irvisti. "Emmä osaa ees suudella!"

"Ihan helppoo se on", Coby vakuutti. "Laitat vaan huulet tällee törölle ja sit se tyttö laittaa huulet törölle ja sit te painatte toistenne huulet toisiaan vasten." Coby hymyili leveästi nähdessään pikkuveljensä kauhistuneen ilmeen.

"YÄK!" Seth huudahti. "Ei toi voi olla sun mielestäs kivaa! Hyi, hyi ja hyi!" Seth käänsi katseensa kakunpalaan ja irvisti jälleen. "Yh, multa meni ruokahalu."

Seuraavana päivänä oli molempien koulupäivä. Heillä oli aivan samanlaiset vaatteet (Seth ihaili veljeään kaikessa; hän vaati myös samanlaiset vaatteet). Coby on tuo peremmällä oleva, kuplaherra. : >

Coby toi jälleen odotetusti kympin kotiin, mutta Sethin vilkaistessa omaa todistustaan, pettymys valtasi pojan. "Seiska! Mun mielestä mä olin ihan hyvä", Seth mumisi pettyneenä.

Yhtenä iltana, Tean ja Kevinin illasteassa yhdessä ruokapöydän ääressä kahdestaan, Tea aloitti keskustelun: "Minusta tuntuu niin hassulta kun molemmat lapset käyvät jo koulua. Ei ole enää yhtään vaippasankaria. Totta puhuen, minulla on jo ikävä sellaisia." Tea käänsi katseensa lautaseensa, purren huultaan. "Kevin, haluaisin lisää lapsia. En viittä, en kymmentä. Yhden tai pari vain."

"Lisää... lapsia?" Kevin kysyi kauhistuneen oloisena. Teaa kadutti välittömästi että oli ottanut asian puheeksi. Enää ei voisi kuitenkaan perääntyä. "Niin", hän vastasi hiljaa. He olivat molemmat hyvän tovin hiljaa, kumpikin vain keskittyen syömään.

Lopulta Kev kyllästyi heidän väliseensä hiljaisuuteen. "Itse asiassa minäkin kaipaan niitä aikoja, kun molemmat olivat korkeintaan vaahtosammuttimen kokoisia." Kevin nauroi keveästi omalle vertauskuvalleen. Teakin hymyili vaikeasti. "Tea, minustakin olisi mukavaa hankkia pieni lapsi. Ei siksi, että itse kaipaisin sitä kovinkaan paljoa, mutta siksi, että sinä kaipaat. Sen näkee sinusta. Haluan että oelt onnellinen."

Tea säpsähti. Hän oli taaskin arvannut väärin miehensä reaktion. "Ihanko tosi?" hän huudahti epäuskoisena. "Sinäkin haluat lisää lapsia? Ihanaa!" He hymyilivät toisilleen, Tea säkenöiden enemmän kuin pitkään aikaan.

Seuraavana päivänä ovikello soi. Sillä hetkellä olohuoneessa ollut Kevin katsoi ulos ikkunasta - ja kauhistuneena tajusi kuka siellä seisoi. Hän juoksi avaamaan ennen kuin Tea ehtisi paikalle ja välittömästi nuori nainen kaappasi Kevinin suudelmaan. Mies vastasi siihen - ei paljoa, mutta vastasi kuitenkin. Välittömästi häntä kuitenkin kadutti.

"Vau, sinähän olet edelleenkin aivan uskomaton suutelija!" nainen kehaisi ja löyhytti kättään kasvojensa edessä. Kevin näykkäsi huultaan. "Shh, Bella! Puhu vähän hiljempaa", Kevin sähähti ja Bella-niminen nainen katsoi häntä yllättyneenä. "Hiljempaa? Miksi?"

Kevin vilkuili ympärilleen, varmistaen ettei ketään ollut lähettyvillä. Sen jälkeen hän veti naisen lähemmäs itseään ja kuiskasi myskin tuoksuinen hengitys sieämättömänä leijaillen naisen sieraimiin. "Bella, me olemme molemmat naimisissa. Meidän suhteemme oli vain väliaikainen ja nyt olemme saamassa Tean kanssa kolmatta lastamme. Tämän täytyy loppua. Nyt."

"Mitä?" Ääni oli vain kuiskaus, ja jos korvan olisi laittanut naisen sydämen kohdalle, olisi voinut kuulla kuinka tämä tuhoutui moniin osiin. "Sinä... Minä en enää merkitse sinulle yhtään mitään?" Kyyneleet kirvelivät naisen silmissä. Tämä pillahti itkuun, läimäytti Keviniä poskelle. "PASKIAINEN!" Sen jälkeen nainen pinkaisi juoksuun ja Kevin kääntyi vasta kotiovensa suuntaan, kunnes Bellasta näkyi enää vain pienen pieni hahmo.

 

Siinä oli viides osa. Seuraavassa osassa Cobyn kasvu teiniksi sekä pari yllättävää asiaa ! ; > Stay in tune, Wheelers will be back soon. Ja nyt taas vaihteeksi jotain mukavaa palautetta tästä osasta; tämä oli kymmenen kuvaa pidempi kuin tavallinen kuvamääräni 28 kuvaa. Eli 38 kuvaa. :--3